20 yötä jouluun

 

 

20 yötä, 19 treeniä ja 3 peliä niin on joulu ovella ja syyskausi paketissa! Omaan syksyyni on kuulunut ahertamista lukion kakkosluokalla sekä uuteen sarjatasoon totuttelemista. Kaikenlaista touhua on riittänyt, mutta on kuitenkin jaksanut painaa, kun pelaa näin mahtavassa joukkueessa!

Viime viikonloppuna koimme kirvelevän tappion Tapiolassa Honkaa vastaan. Pelistä ei oikeastaan mitään muuta kerrottavaksi jää kuin se, että siitä ei ainakaan muuta voi kuin parantaa. Ja sen me myös aijomme tehdä! Kolme voittoa taskussa on varmasti mukava suunnata joulun viettoon ja kohti kevään haasteita.

Tällä viikolla ollaan vedetty treeneissä hikihatussa, mutta kuitenkin hyvällä meiningillä. Toivottavasti tämä tuottaa tulostakin kun ensi lauantaina Nunnavuoren parketille astelee vieraaksemme Topo. Ensikohtaamisellamme pisteet jäivät Helsinkiin, mutta nyt on revanssin paikka!

Joka iikka siis lauantaina 17 reikäreikä Nunnikseen & mölyää mökkiin!

Work hard, play harder
Ida #21

Oppia ottamassa

Takana kauden toinen tuplaviikonloppu, kaksi peliä, kaksi tappiota ja kaksi hyvää oppituntia siitä, mitä naisten korisliigan kärkeen vaaditaan. Huonommille emme voi sanoa hävinneemme, sillä vastassa olivat sarjakärki ja sarja kakkonen.

Viikonlopun peliurakka alkoi lauantaina vieraspelillä Lappeenrannassa liigaa johtavaa Catzia vastaan. Liekö pitkä bussimatka tuntunut jaloissa, sillä pelin alku lähti meidän osalta liikkeelle käsijarru päällä. Oma liike hyökkäys- ja puolustuspäässä takkuili, mikä sai vastustajan korinteon näyttämään ensimmäisessä erässä todella helpolta. Toisessa erässä saimme oman pelimme kulkemaan hyökkäyspäässä hieman paremmin ja heitoja alkoi pudota, mutta lähes koko ottelun hukassa ollut puolustuspeli toimi vain hetkittäin. Kolmas erä meni Catzin tahdeissa ja neljäs erä jäi lähinnä pelailuksi.

Sunnuntaina kotiparketilla vastaan asettui liigassa toisena oleva Peli-Karhut Kotkasta. Peka oli lauantaina tiukan taistelun jälkeen voittanut Äänekosken Huiman kotisalissaan lukemin 83-79. Molemmilla joukkueilla oli peli allaan sunnuntaiseen otteluun lähdettäessä. Pelin alku ei valmistautumisesta huolimatta onnistunut meiltä Pekan päästessä jo 11 pisteen karkumatkalle. Uusi peli-ilme kuitenkin löytyi paikkapuolustuksen kautta ja erän lopussa ero oli kaventunut lukemiin 11-18. Hyvä pelirytmi säilyi toisessakin erässä ja aggressiivinen puolustus laittoi vierailijat ahtaalle. Omassa hyökkäyspäässä onnistuttiin ja Pekan etumatka kurottiin kiinni erän puoliväliin mennessä. Puolustuksen pitäessä ja heittojen upotessa pääsimme jo 10 pisteen karkumatkalle. Ja puoliajalle siirryttiin lukemin 43-34. Kolmannen erän alku jatkettiin vastustajan kanssa tasatahtia. Erän puolivälin jälkeen Peka kuitenkin kuroi eron umpeen hyvällä heittopelillä. Vastustajan heiton pudotessa ja oman puolustuspään rytmin seotessa Peka onnistui repäisemään viimeisen kahden minuutin aikana yhdeksän pisteen kaulan ja kolmas erä päättyi lukemin 58-67. Pekan rynnistys jatkui myös neljännen erän alussa ja ero kasvoi suurimmallaan 20 pisteeseen. Tätä eroa emme enää pystyneet kirimään kiinni vaikka oma pelimme elpyikin alun rynnistyksestä. Ottelu kirjattiin Pekalle loppulukemin 83-100.

Vaikka koripallo on peli, jossa on keskimääräisesti kivempaa voittaa kuin hävitä, jäi viime viikonlopusta käteen myös paljon positiivista. Sunnuntain peli oli hyvä osoitus siitä, että pystymme omalla pelillämme pistämään liigan kärkipään joukkueen tiukoille ja taistelemaan jopa voitosta, kunhan saamme pidettyä oman pelimme pidettyä tasaisena ja puolustuksen aggressiivisenä ylösheitosta loppuvihellykseen.

Meillä on nyt kaksi viikkoa aikaa kehittää omaa peliämme ja kovuuttamme ennen kuin suuntaamme 23.11 ”paikallisotteluun” Forssaan, jossa vastaan asettuu FoA. Toivottavasti katsomosta erottuvat silloin myös turkulaiskannattajien äänet J

Margareeta #7

Uusi kausi ja uudet kujeet

 

Viime vuoden polven loukkaantumisen jälkeen on taas NIIIN ihanaa olla takaisin pelikentillä. Edellinen vuosi oli rankka, etenkin henkisesti, mutta kuten sanottu niin se mikä ei tapa vahvistaa J. Kuntoutus meni ilman ongelmia ja polvi on kestänyt nyt hyvin jo kunnon treenaamista.

Tällä kaudella joukkueeseen on tullut uusia kasvoja ja minulle uutta on myös uusi sarjataso, naisten korisliiga. Ekat naisten pääsarjatason pelit ovat nyt takana ja täytyy myöntää, että ekoissa matseissa jännitin kyllä aikalailla. Kausi on kuitenkin alkanut joukkueelta suhteellisen hyvin, vaikka viime viikon kirvelevä 2 pisteen tappio Keravalle harmittaa. Erityis kiitos kuitenkin katsomolle, ei se voitto ainakaan kannustuksesta jäänyt uupumaan ( sen varmaan kaikki näki ja kuulikin J ).

Tänä viikonloppuna vastassa sarjan kaksi ennakkoon kovinta joukkuetta, Catz ja PeKa, eli täysi työ saadaan tehdä jos halutaan voittoja napsia. Nyt olisin jo korkea aika ottaa tilille se kauden eka vierasvoitto, ja mikä sen parempaa kuin voitto hallitsevasta mestarista Catzistä ;) . Sunnuntaina päästään sitten taas Nunnavuoreen pelaamaan ja vastaan tulee PeKa. Kaikki siis paikalle ja samanlaista meteliä halliin kuin viime viikolla!

 Cami #6

Kiireinen syksy

 

Aloitin siis tänä syksyllä opiskellut hammaslääketieteellisessä! Syksy on menny supernopeasti ja kiireisesti. Opiskelujen ja koripallon lisäksi muutimme poikaystäväni kanssa kaksi kertaa reilun kuukauden sisään, joten laiskottelulle ei ole juuri jäänyt aikaa! Olen kuitenkin viihtyny tosi hyvin uudessa koulussa ja on ihan mahtavaa kun tietää olevansa oikeassa paikassa ja ala tuntuu omalta jutulta! Koulukaverit kyselevät usein miten jaksan lisäksi koripalloilla ja miten aikani riittää kaikkeen. Koen kuitenkin, että urheilu tuo lisää voimia myös opiskeluun ja mahtavat joukkuekaverit takaavat sen, että treeneissä ja pelireissuilla on aina kivaa!

 

Kausi on mielestäni alkanut meiltä ihan hyvin, tietysti aina olisi voinut mennä paremminkin. Joukkueemme on vuoden kokeneempi, ja ny kaikki tiesivät jo ennen kauden alkua mitä odottaa. Fiilis treeneissä on ollut hyvä ja Jukikin alkaa pikkuhiljaa puhumaan enemmän ja paremmin englantia. Vapaan viikonlopun jälkeen lähdemme lauantaina hakemaan kolmatta voittoa, kotitaika on vielä voimassa!

 

Toivottavasti Pyhäinpäivästä huolimatta mahdollisimman moni löytää paikalle Nunnavuoreen, katsojien tuki ja kannustus tuo kentälle paljon lisää taisteluvoimaa!

 

Katleena #5

Syysloma

 

Siis koulusta, korisharkat ovat normaalisti täydessä touhussa. Tämän viikon olemme treenanneet muualla kuin omassa kotiluolassamme, mutta eihän se ole tahtia haitannut. Lattia on lauantaina Nunnavuoressa sitäkin paremmassa kunnossa kun kohtaamme Honsun. Lauantaina on tulossa jännittävä peli ja joukkueen asenne ja tahto ovat voimissaan viime viikon tappion jälkeen. Meillä isoilla varsinkin on lauantain pelissä haastetta, että saamme Minnan pidettyä aisoissa ja voimmehan aina blokata Minnan heittoja. J

Niinkuin Sofia jo mainitsikin niin treeneihin matka on käynyt Sofian pienellä punaisella vespalla, joten kiitos siitä hänelle. Onneksi Sallalla on välillä käytössä äidin auto, jonka kyydistä saamme nauttia. Jeeee, oma autokoulu alkaa maanantaina, watch out Turku J

Ensimmäinen vuosi takana Turussa. Toisen vuoden aloitin uuden kämppiksen, freshman Jr. Salaterän kanssa, eli Venlan siis. Asuminen kämppiksen kanssa on mukavaa, kun on esim. illalla treenien jälkeen on juttu- ja ruokaseuraa.

Koulu sujuu suht hyvin, toki aina on parannettavaa. Koulun ja urheilun yhteensovittaminen on haasteellista ja oman jaksamisen kannalta päätinkin suorittaa lukion 3,5 vuodessa. Talvi on muutenkin lempiaikaani, joten mahdolliset juhlat talvella on mieluisat ( ja tämä on totta, ei sarkasmia).

Kaikki siis lauantaina Nunnavuoreen klo 17 ja yhdessä Honsun kaatoon.

Ps. Perniön rullakebabbeja myynnissä kahviossa J

You never play alone

Elli #24

Taas myöhässä!



Vedän tennarit jalkaan ja takin niskaan, nappaan kypärän yläkaapista ja treenikassin lattialta. Olen jo sulkemassa ovea, kun tajuan unohtaneeni avaimet eteisen lipaston päälle. Palaan takaisin ja haparoin pimeässä avaimia; ei vieläkään olla saatu ostettua sitä eteisen lamppua kämppiksen kanssa. Äh, löydän avaimet ja kompuroin raput alakertaan. Käynnistän skootterin ja vedän kypärän päähäni. Tempaisen skootterin käyntiin jalallani ja lähden ajamaan parkkikatoksen ramppia pitkin ulos. Skootteri hyytyy jälleen kerran keskelle ramppia. Annan skootterin lämmetä hetken ja jatkan matkaa, nappaan Ellin kyytiin ja niin matka kohti Nunnavuorea taas kerran alkaa: 17 liikennevalot, parit nyrkin heiluttelut ja koko joukko virnisteleviä jalankulkijoita. Enkä yhtään ihmettele, kyllä mäkin vähän virnistelen siellä kypärän sisällä miettiessäni koko näyn huvittavuutta: kaksi 190-senttistä tyttöä matelemassa (todella matelemassa!!) pienen punaisen skootterin kanssa Turun halki.

Tuleva kauteni vaikuttaa lähtökohdiltaan melko samalta kuin edellinen kauteni ja tavallaan se sitä onkin: treenaan edelleen aamuisin lukiolaisten kanssa, opiskelen edelleen lääkiksessä ja iltani kuluvat edelleen Nunnavuoren palloiluhallissa. Kun asiaa alkaa miettiä lähemmin, on kuitenkin moni asia muuttunut; lukiolaiset ovat taas nuorentuneet vuodella, koulussa näemme toisinaan jopa potilaita ja viime vuoden hiljaisesta apuvalmentajasta on kuoriutunut toisinaan jopa melko kovaääninen päävalmentaja. Ja ainiin, onhan sitten vielä se skootteri… Mikä ehkä on kuitenkin kaikkein tärkeintä, on se, että joukkueemme ja koko seuramme on taas vuoden kokeneempi. Nunnavuoressa riittää edelleen kannustusta ja samoin vaihtopenkin päästä löytyy taas todella osaava ja innostunut tiimi.

Ja sitten eiliseen peliin, jota inhottaa edes ajatella. Eilinen esityksemme oli nimittäin sanalla sanoen surkea. Emme puolustaneet, emmekä hyökänneet. Puoliaikaan asti roikuimme vielä perässä, mutta tauon jälkeen emme pystyneet edes siihen. Pelin jälkeen totta puhuen hävetti, emme olleet kuin varjo (jos sitäkään) viime viikon taistelevasta Riennosta, joka nappasi kauden avausvoiton kotisalissaan mahtavan ja äänekkään yleisön edessä. En kuitenkaan tykkää märehtiä asioita (vaikka pakko myöntää, joskus siihen kyllä syyllistyn) ja siksi niin minä kuin uskoakseni myös koko muu joukkue on jo kääntänyt katseet tulevaan viikkoon. Edessä on kova treeniviikko ja tuplaviikonloppu kahta aivan voitettavissa olevaa joukkuetta vastaan. Ja jos nyt jotain positiivista pelistä pitää sanoa, olkoon se, ettemme hävinneet ainakaan vastustajan ylivoimaisuuteen vaan täysin puhtaasti omaan huonouteemme. Joukkueessamme on paljon potentiaalia ja kun vain saamme sen potentiaalin kokonaisuudessaan käyttöömme, tulemme olemaan vähintään hyviä- sen lupaan. Nyt ei muuta kuin uudella innolla, uuteen treeniviikkoon! Nähdään viimeistään lauantaina Nunniksessa! J

Kaikenlaista pohdiskellen:

Sofia #9

Kolme yötä kauteen on…

Preseason – the period immediately before the start of a new season, in which athletes undergo intensive training and participate in exhibition games.

Preseason herättää urheilijassa usein ristiriitaisia tunteita. Toisaalta mieli halajaa jo mittelemään kilpakumppaneita vastaan – siksihän tätä tehdään – toisaalta taas haluaa valmistautua mahdollisimman pitkään ja perusteellisesti, jotta olisi valmis kohtaamaan muut.

Joukkuelajeissa on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin fyysisen kuntohuipun ajoittamisesta – henkilökemiasta, taktisista muutoksista, pelaajasiirroista ja kotitaioista. Kausi on pitkä, sen aikana joukkue voi joko hitsautua yhteen ja nousta lentoon tai jakaantua kuppikuntiin ja rämpiä suossa.

Tämän viikon treenimatsien perusteella TuRi on valmis ja kausi saa alkaa. Allekirjoittanut saanee kuitenkin odottaa SM-sarjadebyyttiä (ummhu, luultavasti jonkin sortin debytanttien ikäennätys) vielä tovin, jotta kremppaavat jäsenet saadaan lääkittyä pelikuntoon.

Viime vuosina olen tottunut siihen, että pullot täytetään maidolla, vaihdot liittyvät lähinnä vaippoihin ja pussittaminen retkieväisiin. Kahden pienen lapsen työssäkäyvänä äitinä joukkueseen sitoutuminen vaatii paljon uhrauksia, orjallista aikatauluttamista, multitaskausta ja kryptoniittia. Se vaatii paljon joustoa myös valmentajalta ja joukkuetovereilta, joten kiitos jo etukäteen kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä. Suomessa aikuisten pääsarjatasolla pelaaminen on ollut tavoitelistalla junnusta asti, ja olisi aika huikeaa päästä se vielä ruksaamaan yli. Snif!

Herkistelyt sikseen. Nyt ihan oikeesti, no joke, for real for real – joka iikka Nunnavuoreen siivittämään meidät voittoon kauden avausmatsissa lauantaina klo 17! Kyltit ja tröötit mukaan! Woot, woot!

Heini #31