Syysloma

 

Siis koulusta, korisharkat ovat normaalisti täydessä touhussa. Tämän viikon olemme treenanneet muualla kuin omassa kotiluolassamme, mutta eihän se ole tahtia haitannut. Lattia on lauantaina Nunnavuoressa sitäkin paremmassa kunnossa kun kohtaamme Honsun. Lauantaina on tulossa jännittävä peli ja joukkueen asenne ja tahto ovat voimissaan viime viikon tappion jälkeen. Meillä isoilla varsinkin on lauantain pelissä haastetta, että saamme Minnan pidettyä aisoissa ja voimmehan aina blokata Minnan heittoja. J

Niinkuin Sofia jo mainitsikin niin treeneihin matka on käynyt Sofian pienellä punaisella vespalla, joten kiitos siitä hänelle. Onneksi Sallalla on välillä käytössä äidin auto, jonka kyydistä saamme nauttia. Jeeee, oma autokoulu alkaa maanantaina, watch out Turku J

Ensimmäinen vuosi takana Turussa. Toisen vuoden aloitin uuden kämppiksen, freshman Jr. Salaterän kanssa, eli Venlan siis. Asuminen kämppiksen kanssa on mukavaa, kun on esim. illalla treenien jälkeen on juttu- ja ruokaseuraa.

Koulu sujuu suht hyvin, toki aina on parannettavaa. Koulun ja urheilun yhteensovittaminen on haasteellista ja oman jaksamisen kannalta päätinkin suorittaa lukion 3,5 vuodessa. Talvi on muutenkin lempiaikaani, joten mahdolliset juhlat talvella on mieluisat ( ja tämä on totta, ei sarkasmia).

Kaikki siis lauantaina Nunnavuoreen klo 17 ja yhdessä Honsun kaatoon.

Ps. Perniön rullakebabbeja myynnissä kahviossa J

You never play alone

Elli #24

Taas myöhässä!



Vedän tennarit jalkaan ja takin niskaan, nappaan kypärän yläkaapista ja treenikassin lattialta. Olen jo sulkemassa ovea, kun tajuan unohtaneeni avaimet eteisen lipaston päälle. Palaan takaisin ja haparoin pimeässä avaimia; ei vieläkään olla saatu ostettua sitä eteisen lamppua kämppiksen kanssa. Äh, löydän avaimet ja kompuroin raput alakertaan. Käynnistän skootterin ja vedän kypärän päähäni. Tempaisen skootterin käyntiin jalallani ja lähden ajamaan parkkikatoksen ramppia pitkin ulos. Skootteri hyytyy jälleen kerran keskelle ramppia. Annan skootterin lämmetä hetken ja jatkan matkaa, nappaan Ellin kyytiin ja niin matka kohti Nunnavuorea taas kerran alkaa: 17 liikennevalot, parit nyrkin heiluttelut ja koko joukko virnisteleviä jalankulkijoita. Enkä yhtään ihmettele, kyllä mäkin vähän virnistelen siellä kypärän sisällä miettiessäni koko näyn huvittavuutta: kaksi 190-senttistä tyttöä matelemassa (todella matelemassa!!) pienen punaisen skootterin kanssa Turun halki.

Tuleva kauteni vaikuttaa lähtökohdiltaan melko samalta kuin edellinen kauteni ja tavallaan se sitä onkin: treenaan edelleen aamuisin lukiolaisten kanssa, opiskelen edelleen lääkiksessä ja iltani kuluvat edelleen Nunnavuoren palloiluhallissa. Kun asiaa alkaa miettiä lähemmin, on kuitenkin moni asia muuttunut; lukiolaiset ovat taas nuorentuneet vuodella, koulussa näemme toisinaan jopa potilaita ja viime vuoden hiljaisesta apuvalmentajasta on kuoriutunut toisinaan jopa melko kovaääninen päävalmentaja. Ja ainiin, onhan sitten vielä se skootteri… Mikä ehkä on kuitenkin kaikkein tärkeintä, on se, että joukkueemme ja koko seuramme on taas vuoden kokeneempi. Nunnavuoressa riittää edelleen kannustusta ja samoin vaihtopenkin päästä löytyy taas todella osaava ja innostunut tiimi.

Ja sitten eiliseen peliin, jota inhottaa edes ajatella. Eilinen esityksemme oli nimittäin sanalla sanoen surkea. Emme puolustaneet, emmekä hyökänneet. Puoliaikaan asti roikuimme vielä perässä, mutta tauon jälkeen emme pystyneet edes siihen. Pelin jälkeen totta puhuen hävetti, emme olleet kuin varjo (jos sitäkään) viime viikon taistelevasta Riennosta, joka nappasi kauden avausvoiton kotisalissaan mahtavan ja äänekkään yleisön edessä. En kuitenkaan tykkää märehtiä asioita (vaikka pakko myöntää, joskus siihen kyllä syyllistyn) ja siksi niin minä kuin uskoakseni myös koko muu joukkue on jo kääntänyt katseet tulevaan viikkoon. Edessä on kova treeniviikko ja tuplaviikonloppu kahta aivan voitettavissa olevaa joukkuetta vastaan. Ja jos nyt jotain positiivista pelistä pitää sanoa, olkoon se, ettemme hävinneet ainakaan vastustajan ylivoimaisuuteen vaan täysin puhtaasti omaan huonouteemme. Joukkueessamme on paljon potentiaalia ja kun vain saamme sen potentiaalin kokonaisuudessaan käyttöömme, tulemme olemaan vähintään hyviä- sen lupaan. Nyt ei muuta kuin uudella innolla, uuteen treeniviikkoon! Nähdään viimeistään lauantaina Nunniksessa! J

Kaikenlaista pohdiskellen:

Sofia #9

Kolme yötä kauteen on…

Preseason – the period immediately before the start of a new season, in which athletes undergo intensive training and participate in exhibition games.

Preseason herättää urheilijassa usein ristiriitaisia tunteita. Toisaalta mieli halajaa jo mittelemään kilpakumppaneita vastaan – siksihän tätä tehdään – toisaalta taas haluaa valmistautua mahdollisimman pitkään ja perusteellisesti, jotta olisi valmis kohtaamaan muut.

Joukkuelajeissa on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin fyysisen kuntohuipun ajoittamisesta – henkilökemiasta, taktisista muutoksista, pelaajasiirroista ja kotitaioista. Kausi on pitkä, sen aikana joukkue voi joko hitsautua yhteen ja nousta lentoon tai jakaantua kuppikuntiin ja rämpiä suossa.

Tämän viikon treenimatsien perusteella TuRi on valmis ja kausi saa alkaa. Allekirjoittanut saanee kuitenkin odottaa SM-sarjadebyyttiä (ummhu, luultavasti jonkin sortin debytanttien ikäennätys) vielä tovin, jotta kremppaavat jäsenet saadaan lääkittyä pelikuntoon.

Viime vuosina olen tottunut siihen, että pullot täytetään maidolla, vaihdot liittyvät lähinnä vaippoihin ja pussittaminen retkieväisiin. Kahden pienen lapsen työssäkäyvänä äitinä joukkueseen sitoutuminen vaatii paljon uhrauksia, orjallista aikatauluttamista, multitaskausta ja kryptoniittia. Se vaatii paljon joustoa myös valmentajalta ja joukkuetovereilta, joten kiitos jo etukäteen kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä. Suomessa aikuisten pääsarjatasolla pelaaminen on ollut tavoitelistalla junnusta asti, ja olisi aika huikeaa päästä se vielä ruksaamaan yli. Snif!

Herkistelyt sikseen. Nyt ihan oikeesti, no joke, for real for real – joka iikka Nunnavuoreen siivittämään meidät voittoon kauden avausmatsissa lauantaina klo 17! Kyltit ja tröötit mukaan! Woot, woot!

Heini #31